Onhan näitä miniorvokeita aina silloin tällöin putkahtanut milloin mihinkin pihallamme. Mutta ei koskaan näin isona kimppuna, jonka huomasin su 28.8. illansuussa. Viikko oli ollut kiireinen ja viikonloppukin meni aika lailla kielitutkintohommissa lyseolla. Sunnuntaina vietimme pitkän tauon jälkeen asuinalueemme pihajuhlia ja tavaroita kotiin kantaessani yhtäkkiä silmiini osui nämä kuvassa olevat orvokit autotallin seinän vierestä. Vaatimaton kasvupaikka ja niin kaunis, heleä väri. Ajattelin elämää ja sen kauneutta, yhdessä tekemistä ja olemista. Uusia alkuja, koska elokuun lopussa tuli kuluneeksi 25 vuotta perheemme muutosta Forssaan. Myös menetyksiä, olihan juuri tuona päivänä kulunut 17 vuotta oman äitini pois nukkumisesta.
Mieleeni tuli myös pitkäaikainen työtoverini Olga Enqvist, jonka poismenosta olin saanut lukea paikallislehdestä noin kuukautta aiemmin. Otin kukista kuvan ja ajattelin, että juuri nämä kukat haluan laittaa pieneen muistokirjoitukseeni Olgasta. Olga teki pitkän iltatyön venäjän kielen tuntiopettajana opistossamme. Kun itse aloitin työt Forssan kansalaisopistossa vuonna 1991, oli Olga jo talossa. Siitä alkoi pitkä yhteinen työtaipaleemme. Olgan kanssa oli aina helppo toimia. Hän oli hillitty, rauhallinen, yhteistyökykyinen, luotettava, tunnollinen ja erittäin pidetty opettaja. Muistan ne monet kerrat, kun opetusillan jälkeen jäimme vielä keskustelemaan asioista käytävään tai pihalle. Yhtäkkiä saatoimme huomata, että kello oli jo todella paljon, otimme molemmat polkupyörämme, toivotimme hyvät yöt ja suuntasimme kotejamme kohti.
Olga oli aina aidosti läsnä ja avoin. Hänen seurassaan oli helppo olla. Hän oli auttavainen, mutta uskalsi myös itse pyytää apua, jos oli joku ongelma, johon hän ajatteli saavansa muilta apua. Emme puhuneet vaan työstä vaan muustakin: läheisistä, elämästä, kuolemasta, matkoista. Olgan poismeno tuli suurena yllätyksenä. Vaikea kuvitella, että hänen ystävällistä olemustaan ja hymyään ei enää näkisi. Kiitos Olga kaikista niistä vuosista, jolloin ahersit opiston ja sen opiskelijoiden hyväksi. Meillä on Sinua ikävä.
Kirsi Vikman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti