KIINAA KIERTÄMÄSSÄ KEVÄÄLLÄ 2015

Oheisen matkakertomuksen hieman eri kuvin löydät myös linkistä www.forssa.fi/wahrenopisto  ja sieltä kohdasta "toimintakertomus". Samasta paikasta löytyy myös mitä muuta teimme keväällä ja syksyllä 2014 sekä keväällä 2015. 

WAHREN-OPISTON KIERTOMATKA KIINAAN 17.-27.5.2015

Ni hao. Duibuqi. Xiexie. Eli päivää, anteeksi ja kiitos ja hieman numeroitakin. Mm. nämä kiinan kielen sanat opimme Kiinan matkallamme.

Kiina on valtavien vastakohtaisuuksien maa, jossa on lukematon määrä uskomattomia nähtävyyksiä, uskomattoman paljon ihmisiä (mutta silti kaduilla oli tilaa liikkua eikä ilmakaan ollut hankala hengittää), uskomattoman korkeita rakennuksia (huone hotellin 19. kerroksessa oli vielä melko alhaalla) ja uskomaton luonto ja kulttuuriperintö. Nykyaikainen maa, jossa kuitenkin historia on koko ajan elävästi läsnä. 

Idea keväällä 2015 toteutuneesta matkasta oli lähtenyt itämään jo muutamaa vuotta aiemmin. Moniin Wahren-opiston järjestämiin matkoihin osallistunut Tarja Nurmi-Niemelä ehdotti  Kiinan matkan tekemistä. Hän oli jo aiemmin matkannut Kiinassa ja kertoi siellä jo 16 vuotta asuneesta suomalaisesta sukulaisestaan. Monien vaiheiden, tiiviin sähköpostittelun ja suunnittelun jälkeen oltiin siinä vaiheessa, että mukaan oli lähdössä yli 30 asiasta kiinnostunutta ja10 päivän mittainen Shanghai- Suzhou-Hangzhou -matka toteutui sitten toukokuun puolivälissä 2015. Lentolipuista Finnairin lennoille, viisumeista ja matkanjohtajuudesta huolehti matkatoimisto Matka-Agentit. Ohjelmasta, hotelleista, opastuksesta, majoituksesta, ruokailuista ym. kiinalainen matkatoimisto ja Suzhoussa asuva Raija Aflatuni rautaisella ammattitaidollaan. Olimme ”hyvässä hoidossa” koko matkan ajan!

Ensinnäkin ruoka. Kiinalainen ruoka – huippuhyvää eikä sitä ole pakko syödä puikoilla, vaikka senkin taidon harjoittelemalla kyllä hyvin oppii. Tosin, jos ei halua syödä puikoilla, on hyvä olla mukana omat kertakäyttöhaarukat ja –veitset. Meillä Suomessa kiinalaisesta ruuasta tunnetaan yleensä mm. kevätrullat sekä makeat ja hapanimelät kastikkeet, jotka edustavat erityisesti eteläisen Kiinan keittiötä. Me saimme tutustua eri   alueiden keittiöihin ja käydä aina valmiiseen pöytään, jossa pyörivän, pyöreän lasipöydän äärellä maistelimme todella maukkaita kiinalaisia ruokia. Paljon vihanneksia, meren eläviä, keittoja, riisiä, eri tavoilla valmistettua lihaa, valinnan varaa oli aina runsaasti jo yhdenkin aterian aikana. Paljon myös höyrytettyjä ruokia ja leivonnaisia. Kiinassa, toisin kuin nyky-Suomessa, syödään edelleen säännöllisesti, usein yhdessä ja pitkään, sillä ateriaan kuuluu yleensä aina alkuruokia, pääruokia sekä keitto. Jälkiruokia ei niinkään harrasteta: jotain makeaa voidaan syödä jo pääruuan yhteydessä tai sitten aterian lopuksi nautitaan hedelmä, esim. viipale vesimelonia.

Mitä muuta opimme? Sen, että kello on vuodenajasta riippuen 5-6 tuntia Suomen aikaa edellä. Sen, että englantia ei välttämättä osata. Sen, että vanhempia ihmisiä ja yleensä ikää kunnioitetaan. Sen, että Kiina on ateistinen maa, mutta uskontoja toki suvaitaan. Suurimmat uskonnolliset ryhmät ovat buddhalaiset, taolaiset, islamilaiset ja kristityt (protestantit ja katoliset). Sen, että käteistä eli juaneja on hyvä olla mukana, sillä luottokorteilla ei voi maksaa läheskään kaikissa paikoissa. Raha kannattaa vaihtaa vasta paikan päällä pankissa tai kätevimmin hotellissa. Sen, että Kiinan väestö on keskittynyt itään ja erityisesti itärannikolle. Ja paljon, paljon muuta...

Orientoitumisessa tulevaan matkaamme auttoi myös varatuomari Antti Karpin ennen matkaamme pitämä mielenkiintoinen luento Kiinasta, sen historiasta ja nykypäivästä. Antti antoi meille myös paljon käytännön neuvoja.

Shanghai, Idän Pariisiksi kutsuttu  26 miljoonan ihmisen kaupunki on talouden, kaupan ja turismin keskus. Kaupunkilaisten osuus on Kiinassa ylipäätään nopeasti kasvanut. Nyt se on jo yli 50 %. Kaupungistumisella pyritään parantamaan ihmisten elinoloja ja pitämään yllä talouskasvua, joka tosin juuri nyt ”yskii”. Etenkin Länsi-Kiina on edelleen hyvin maaseutuvaltaista. Ensimmäinen vierailukohteemme Shanghaissa oli kuuluisa Shanghai-museo, jonka neljän kerroksen gallerioihin oli koottu kiinalaisaarteita yli 5000 vuoden ajalta. Esineitä oli jopa 130 000, joten aika pieneen osaan niistä ehti tutustua. Museossa oli erityisesti upeita pronssi- ja posliiniesineitä sekä myös kalligrafiaa. Lisäksi maalauksia, huonekaluja, rahoja... Museo on perustettu jo 1950-luvulla, mutta  nykyinen museorakennus on melko uusi, rakennettu  1990-luvun puolivälissä. Rakennus on nelikulmainen ja sen katolla on pyöreä kaari. Rakennuksen ulkomuoto kuvaa vanhaa kiinalaista uskomusta siitä, että maa on neliskanttinen ja taivas pyöreä. Ulkona rakennusta vartioi 8 marmorista veistettyä vartijaleijonapatsasta. Kun saavuimme museon piha-alueelle, alkoi sataa. Juuri kellään ei tainnut olla sateensuojaa juuri sillä hetkellä mukana. Sade yltyi ja jono museoon oli edelleen aika pitkä. Eipä aikaakaan, kun ympärillämme hyöri useita sateenvarjokaupustelijoita ja hetkessä superoppaamme Raija oli ostanut suojaa haluaville sateenvarjot! Kiinassa kaikkea löytyy käden ulottuvilta ja nopeasti! Muina päivinä ei sitten enää satanutkaan, vaan sää oli mukavan aurinkoinen, mutta ei vielä helteinen eli todella optimi matkailijan näkökulmasta.

Nanjing Lu tai Road, Shanghain hienoin ja suosituin kauppakatu, oli täpötäynnä liikkeitä ja tavaraa. Tämän, noin kilometrin pituisen kadun varrella sanotaan olevan jopa n. 600 kauppaa! Hetken siellä pyörittyään teki mieli palata avarammille paikoille Bundin rantakadulle ja ihailla samalla kadun varrella olevia korkeita rakennuksia, jotka edustivat monia erilaisia arkkitehtuurin tyylejä.

Shanghai, mikä tarkoittaa ”meren äärellä”, on todella valtava. Pelkästään hotellihuoneita löytyy sieltä n. 330 000! Kaupungissa sekoittuu vanha ja uusi, itä ja länsi, lännen Puxi ja idän Pudong.. Kerrotaan, että Shanghain metrolla tehdään lähes 10 miljoonaa yksittäistä matkaa päivässä. Ja jos lasketaan yhteen Shanghain ja sen naapurimaakuntien väkimäärä, päästään väkiluvussa jo noin 160 miljoonaan!

Mahtava on myös Shanghain kuuluisan 468 metriä korkean Oriental Pearl –televisiotornin alakerrassa sijaitseva Shanghain historian museo, joka esitteli elävästi kaupungin menneisyyttä. Paljon vahanukkeja, erilaisia pienoismalleja, ääni-, valo- ja multimediatekniikkaa, upea paikka. Itse tornista on mahtavat näköalat yli koko kaupungin. Harmi, että meidän vierailuiltamme oli sateinen ja sumuinen ja näkyvyys kauemmaksi sen mukainen. Tyydyimme nauttimaan 267 metrin korkeudella olleen ravintolan buffetpöydästä. Ruokalajien määrässä ruotsinlaivojen tarjonta kyllä kalpeni äkkiä!

Yu Yuan -puutarhan sanotaan olevan Shanghain hienoin ja samalla myös suosituin nähtävyys. Noin parin hehtaarin kokoinen puutarha on perustettu jo 1550-luvun lopulla. Jade Buddhan temppeli puolestaan rakennettiin 1882 kahden Burmasta tuodun jadebuddhan säilytyspaikaksi. Temppeli tuhoutui osin vallankumouksen aikana, mutta jadeveistokset säilyivät. Se rakennettiin uudestaan 1928. 

                                                                                                                        

Kiinalaisen sirkuksen ja akrobatian ylivertaisuuden moni tuntee. Meillä oli mahdollisuus nähdä ERA akrobatiashow ja se oli todella supertaidokasta alusta loppuun! Nuoria, huippulahjakkaita esiintyjiä ja mm. ns. surmanajoa, jossa seitsemän ajajaa oli yhtäaikaa häkissä, hurjaa taituruutta!

Tonglin vesikaupunki kanavineen ja kanavaveneristeilyineen Suzhousta etelään oli viehättävä ”välietappi”. Kapeita kujia ja katuja, joissa kyllä sai varoa hiljaa takaa lähestyviä sähköpyöriä ja –mopoja, jotka yllättäen olivatkin aivan takanasi tai jo vierelläsi. Mopoilijan varusteisiin kuului usein leveät, värikkäät hanskat ja etusuoja, kypäriä ei juurikaan näkynyt. Ylipäätään kaikenlaisia pyöräilijöitä oli paljon, se on kätevä tapa liikkua paikasta toiseen.  Ja pyörän päällä voi kuljettaa myös aikamoisen suuren tavaramäärän, tavaroiden pakkaaminen on tavallaan taitolaji!      
               

Vierailimme myös silkkitehtaassa. Näimme miten silkkiperhosentoukka kehräsi ja miten kotilosta jalostui silkkilankaa.Tehtaan yhteydessä oli suuri myymälä, jossa oli myynnissä kaikkea silkistä valmistettua: vuodevaatteita, vaatteita, asusteita, tauluja ym. Useampi ryhmästämme ostikin aidon silkkipeiton kotiinviemisiksi.

Shanghaista runsaan sadan kilometrin päässä on Suzhou, Idän Venetsiaksikin kutsuttu kaupunki.  Noin 10 miljoonan asukkaan kaupunki sijaitsee Jangtse-joen alajuoksulla, keisarien kanavan varrella. Itse Jangtse on maailman kolmanneksi pisin ja Kiinan pisin joki, pituudeltaan 6300 km. Suzhou oli jo 500-luvulla merkittävä silkkikaupan keskus. Se on myös  merkittävä puutarhakaupunki. Kaupungissa on monia hauskannimisiä puutarhoja. ”Nöyrän virkamiehen puutarha” oli upea hienoine paviljonkeineen. Noin 500 vuotta vanha, viiden hehtaarin suuruinen alue on hyväksytty vuonna 1997 UNESCOn Maailmanperintökohteeksi, eikä syyttä.  Mielenkiintoista olisi varmasti ollut vierailu myös ”Hupsun poliitikon puutarhaan”, jota emme tällä matkalla nähneet.

Sen sijaan Verkkomestarin puutarhassa, joka taas on yksi Suzhoun pienimmistä, mutta kauneimmista puutarhoista, saimme osallistua upeaan iltaesitykseen, jossa liikuimme puutarhassa (sisällä ja ulkona) paikasta toiseen nauttien suzhoulaisesta musiikista, tanssista ja teatterista. Taitoa, tyyliä, hienoja pukuja ja erikoisia musiikki-instrumentteja!

Kiinalaisessa maisemapuutarhassa on yleensä vettä (yksi tai useampia lampia), siltoja, kiviä ja kukkuloita, kukkia, puita ja pensaita sekä rauhaa ja suojaa tarjoavia rakennuksia, ihmisen ja luonnon harmoniaa. Niistä löytyy myös mutkittelevia polkuja ja käytäviä. Puiden siimeksessä oli ihanaa rauhoittua, mietiskellä ja irtaantua kaupungin melskeestä ja liikenteestä...

Suzhoussa vierailimme myös kungfutselaisessa Wen temppelissä. Jokainen sai tehdä myös itse kalligrafiataidetta käyttämällä ikivanhaa kiinalaista kivenhankausmenetelmää kiveen kaiverrettujen tekstien kopioimiseksi. Ei ihan helppo juttu saada siisti ja ehjä lopputulos, mutta kyllä siinä jotkut onnistuivatkin! Oman työn sai mukaansa kotiinviemisiksi.

Suzhoun museon, joka avattiin kymmenkunta vuotta sitten, arkkitehtuuri oli terästä, graniittia ja lasia, pihalla vettä, mutta sisällä mahtavia muinaisaarteita. Mielenkiintoinen paikka oli myös LuXiangin vanha maalaiskylä, jossa edelleen asutaan.

Suzhoussa venetaksi kulki, kun meloja meloi ja lauloi. Veneessä istuen oli mukava seurata kanavanvarren asukkaiden arkielämää ja bongasimmehan me sieltä Raijan ja miehensä ravintolan Finland Home Cafén, jossa hetkeä aikaisemmin olimme nauttineet maukkaan lounaan suomalais-kiinalais-iranilaisittain sekä myös hengen ravintoa, kun paikan isäntä soitti ja lauloi monella kielellä ja opettipa hän seurueemme nuoret soittamaan rumpujakin! Itse monipuolisuus tämä Zekrollah-herra, joka kaiken lisäksi puhui mahtavan hyvää suomea!

Suzhousta Hangzhouhun on noin 170 km. Historiallinen Hangzhou, Zhejiangin maakunnan idyllinen pääkaupunki, oli Song-dynastian pääkaupunki 1100- ja 1200-luvuilla, jolloin se oli aikansa suurimpia kaupunkeja maailmassa. Nykyään Hangzhoussa, Kiinan teekaupungissa, asuu n. 8,7 miljoonaa ihmistä eli se on kiinalaisittain pikkukaupunki.

Länsijärven eli Xi Hu-järven rannoilla on monia tunnettuja historiallisia maamerkkejä kuten Solidaarisuuskukkula, Harmonian Pagoda ja myös LingYin-temppeli. Monet kiinalaiset runoilijat ovat ylistäneet tämän ympärysmitaltaan 14 kilometriä pitkän järven kauneutta. Meillä oli mahdollisuus päästä järven rannalle seuramaan upeaa iltaesitystä, jonka oli ohjannut Pekingin olympialaisten avajais- ja päättäjäisohjelmat ohjannut Zhang Yimou. Esiintymislavalla, joka oli hieman vedenpinnan alapuolella, taituroi tanssien ja laulaen parisataa esiintyjää. Valoshow pimeässä illassa, musiikki, esiintyjien yhteenhitsautunut toiminta – unohtumaton elämys! Myös laivaristeily Länsijärvellä kuului ohjelmaamme.

Vierailimme myös Lohikäärmeenlähteen teetilalla, jossa saimme kuulla teen viljelystä, poiminnasta,  eri teelaaduista, teen valmistuksesta ja teen terveysvaikutuksista. Ja tietysti maistella oikeoppisesti valmistettua teetä.

Kiinassa valmistetaan melkein mitä vaan ja myydään myös. Palattuamme takaisin Shanghaihin kävimme vielä tavarataivaassa eli TaoBao Cityssä, jossa oli satoja pikkuliikkeitä vierivieressä: kankaita, vaatteita, laukkuja, leluja ym. eli tavaraa oli aivan silmänkantamattomiin. Myös kopioita aidoista tuotteista ja kovia hintoja – tinkimisen jälkeen jo ihan siedettäviäkin, jopa halpoja.

Vielä oli jäljellä iltaristeily Shanghaita halkovalla HuangPu-joella. Bund, joen maailmankuulu rantakatu ja sen vastarannalla korkeuksiin kohoavat pilvenpiirtäjät iltavalaistuksessaan oli upea näky.

Kaiken kaikkiaan näimme runsaan viikon aikana todella paljon. Missä kuitenkin olivat vammaiset ihmiset? Muutamia liikuntavammaisia näimme, useimmiten kerjäämässä rahaa, mutta esim. kehitysvammaisia ei näkynyt. Virallisen tilaston mukaan vammaisia on kuitenkin Kiinassa noin 85 miljoonaa, mutta kiinalainen yhteiskunta ei halua heidän näkyvän. Erityisesti syntymästään asti vammaiset henkilöt koetaan Kiinassa usein häpeän aiheeksi. Vammaisia perheenjäseniä piilotellaan, koska ei haluta koko perheen leimautuvan. Kiinassa ruumiillinen ja henkinen erilaisuus johtaa usein salailuun, syrjintään, kouluttamattomuuteen ja sitä kautta myös köyhyyteen. Tässä mielessä Kiinalla on vielä pitkä tie kuljettavanaan...

Useimmille ryhmästämme kyseessä oli ensimmäinen matka Kiinaan, mutta ei varmasti viimeinen. Saimme hyvää palvelua (esim. kaupoissa ja ravintoloissa oli paljon henkilökuntaa paikalla), meidän oli turvallista liikkua (keltään ei edes yritetty varastaa yhtään mitään) ja saimme matkamme aikana runsain mitoin ravintoa sekä sielulle että ruumiille. Hieman jäi ilmaan ajatus siitä, josko seuraavalla kerralla matkaisimme Pekingiin... Kiitos kaikille Kiinaa kiertämässä mukana olleille sekä erityisesti tietysti Raija Aflatunille, kiinalaisille oppaillemme Eugenialle ja Jenniferille sekä Tarjoille Nurmi-Niemelä ja Mietala, hyvästä matkaideasta ja erinomaisesta opastuksesta suomeksi.

Mitä toisimme Kiinasta Suomeen? Montakin asiaa ja käytäntöä. Esim. sen, että puistoissa voisi kesäaikaan harrastaa tanssia (ei vain jumppaa ja joogaa) musiikin säestyksellä. Ei tarvita pareja, ei rivejä, vaan jonoja! Liikkuminen tapahtui paljon suunnassa eteen-taakse, joten yksi tanssija ei tarvinnut paljon tilaa. Eri-ikäiset ihmiset selvästi nauttivat sekä musiikista, tanssista että toistensa seurasta ja vetivät jopa suomalaisenkin mukaan yhteistanssiinsa. Pimentyvässä illassa järven rannalla tunnelma oli rento ja vapautunut ja kaikki tapahtui kaupungissa! Kuka siis järjestää ekat puistojonotanssit Forssassa?

P.S. Lukuvinkeiksi Kiinasta kiinnostuneille luennoitsijamme ja matkatoimistomme suosittelivat mm. Linda Jakobsonin kirjaa ”Miljoona totuutta”, kiinalaisen nobelistin Gao Xingjianin suurromaania ”Sielun vuori”, Su Tongin ”Uskollisen vaimon kyyneleet”, Jung Changin ”Kiinan viimeinen keisarinna” ja Qiu Xiaolongin Shanghai-dekkareita.

                                                                                                 Teksti ja kuvat  Kirsi Vikman